Mahtavaa, ylihuomenna pitäisi päästä junaan ja pohjoiseen. Huomenna mulla vaan on ihan pirusti tekemistä -iltavuoron lisäksikin siis. Kultaseni tuli äsken häiritsemään kirjoitteluani ehdottamalla, että kerättäisiin lattialta pykkejä ja pestäisiin nyt pian. Vastasin vain, et siitä vain. Välillä on hankala ymmärtää, miksei aikuinen mies voi tehdä kotitaloustöitä oma-aloitteisesti. Se passivoi minutkin, koska "en mäkään, jos ei kukaan muukaan". Jatkuva kaaos ahdistaa, samoin se, ettei toista näytä haittaavan ollenkaan. Pyysin Sitä tiskaamaan sinä aikana kun olen töissä, varsinkin toivoin puhtaita kattiloita, et voisin laittaa ruokaa. Koko sen kuuden ja puolen tunnin aikana, kun olin kaupalla, Se oli tiskannut pari haarukkaa ja veistä, syönyt kaikki sipsit ja virittänyt kitaran "ihan vitun siistiin gospel-vireeseen". Niin, ja nukkunut ihan helvetin kauan. Menin yhdeksäksi kaupalle kuuntelemaan typerien asiakkaiden typeriä kysymyksiä ja kärsimään antibioottien aiheuttamasta päänsärystä ja mitä Se teki? Jäi nukkumaan tietysti. Olin lisäksi helvetin väsynyt, koska Se valvotti mua ensin olemalla makuuhuoneessa koneella tosi kauan ja sitten herättämällä mut seksivaatimuksilla (tulin, joten ei kai siinä). Kolmen tunnin yöunien jälkeen olisin toivonut enemmän ymmärrystä (jonka voisi osoittaa vaikka tiskaamalla).

Meidän yhteiselämä on tällä hetkellä aika ankeeta, suoraan sanottuna. Käyn töissä tai sairastan ja nukun, istutaan koneella ja syödään jotain pientä eikä edes puhuta paljon mitään. Illalla / päivällä / yöllä meillä on ihan kelvollinen rakasteluhetki, joka päättyy nukahtamiseen. Tämäkö on nyt sitä arkipäiväistymistä, josta kaikki pelottelevat?

Mutta on Se ihana. Ihan kuin söpö pieni kissanpentu.